Ohjelmisto 2006

Ohjelmisto 1997 | Ohjelmisto 1998 | Ohjelmisto 1999 | Ohjelmisto 2000 | Ohjelmisto 2001 | Ohjelmisto 2002 |
Ohjelmisto 2003 | Ohjelmisto 2004 | Ohjelmisto 2005 | Ohjelmisto 2007 | Ohjelmisto 2008 | Ohjelmisto 2009 |
Ohjelmisto 2010 | Ohjelmisto 2011 |

KAKSI KAUNISTA AROLLA

Ensi-ilta 27.1.2006, Muut esitykset 28.1, 1.,4.,9.2. ja 5.2
Koreografia: Nina Renvall
Tanssi: Janne Kilpiö ja Nina Renvall
Lavastus: Tiina Vainio
Pukusuunnittelu: Minna Maija Lappalainen
Valosuunnittelu: Kalle Ropponen
Graafinen suunnittelu: Reino Koivula
Tuotanto: Nina Renvall, Pikinini Meri, Läntinen tanssin aluekeskus


Kaksi Kaunista Arolla on osa Nina Renvallin Aro-teosten sarjaa. Sarjan ensimmäinen, Yksin Kauniina Arolla nähtiin vuonna 2003.
Arosarjan ytimen muodostavat havainnot pelosta ja sen ilmenemisestä.
Kaksi Kaunista Arolla teoksen ärsykkeenä on toiminut ajatus pelon kätkeytyneisyydestä elämän perusrakenteisiin,strategioihin,päätöksentekoon. Arkipäivän olemassaoloon. Arosarjan teokset ovat maailmoja maailmoissa. Teosten aihe ja siitä muovautunut liikkeellisyys vie peruslähtökohdan välillä näennäisesti pois raiteiltaan, mielikuvituksen retkelle. Teoksen aro on mielentila, totuus tai mielikuvituksen todellisuus.


1.3.2006
2.3.2006
4.3.2006
5.3.2006
8.3.2006
9.3.2006

BUILDING BRIDGES

Koreografia: Marjan Raar
Sävellys: Jean Philippe Barrios / Aixinki Project
Muusikot: Denis Bourely, Nicola Marinoni, Cyril Pelegrin, David Lillkvist, Jean-Philippe Barrios
Tanssijat: Päivi Mäki, Kaisa Koulu, Sanna Korhonen, Jean-Philippe Barrios, Marjan Raar
Graafikko: Veronika Ringbom
Videotaide: Erik Lorré
Valot: Boysi Österlund
Markkinointi layout: Stephen Summerhayes
Tuottaja Ranskassa: Thierry Calvier
Tuottaja Suomessa: Ami Missi-Sandelin
Tuotanto: Marjan Raar, Pikinini Meri, Le Moulin, Läntinen Tanssin Aluekeskus




21.4.2006
22.4.2006
26.4.2006
27.4.2006
28.4.2006
29.4.2006
Sakari Männistö ja Eero Auvinen

Casio-Six, ”You can’t make a lion out of a butterfly”

on jongleerausta, musiikkia ja Charles Buckowskin runoja yhdistävä sooloesitys.
Esityksessä käytettävät runot ovat Buckowskin itsensä lukemia, Hampurissa 1978.
Jongleeraus ja musiikki on suunniteltu vahvasti runojen innoittamana, niiden ajatuksia tukemaan, sekä keskustelemaan runoilijan kanssa Tunnelmallisessa jongleerausesityksessä uusi ja vanha kohtaavat, ja sulautuvat yhteen häivyttäen ajan ja iän merkityksen. Hehkulamppujen valossa kiiltelevät keilat.


Sanat muodostavat lauseita, jongleeraus koostuu heitoista. Sanojen rytmitys ja painotus auttavat meitä ymmärtämään lauseen merkityksen. Heiton korkeus ja keilojen pyörimisnopeus määrittävät heiton luonteen.
Casio-Six näyttää jongleerauksesta toisen, runollisen puolen. Irtonaisten temppujen sijaan on keskitytty liikkeen jatkuvuuteen, rytmiin ja tunteeseen. Casio-Six kietoo runouden ja jongleerauksen yhdeksi kerronnan välineeksi.

“You can’t make a lion out of a butterfly” -esityksessä esiintyjä luo itse näyttämöllä musiikin ja äänimaiseman. Äänen tuottamiseen käytetään mm. kehon ääniä, sekä itse rakennettuja ja suunniteltuja soittimia. Esityksen aikana valmistuvan musiikin sointi on aina ainutlaatuinen ja ainutkertainen.

Sakari Männistö (s.1981)
opiskelee Turun ammattikorkeakoulun sirkustaiteen linjalla. Hän on ollut mukana perustamassa Sirkus Supiaista vuonna 1997 ja toimii aktiivisesti Sirkus- ja musiikkiyhdistyksessä Agit-Cirk. Hän on esiintynyt eri produktioissa (mm. HALAL vol. 1, Särö, 9st, Suppose, Prinsessa Ruusunen HKT.) niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
Eero Auvinen (s. 1978)
valmistui Tampereen ammattikorkeakoulun valosuunnittelun erikoistumislinjalta vuonna 2003. Jo ennen valmistumistaan Auvinen toimi tamperelaisen Sorin Sirkuksen vakituisena valosuunnittelijana, tehden samalla valosuunnitelmia myös muille kotimaisille uuden sirkuksen ryhmille sekä konsertti-, tanssi- ja teatteriesityksiin. Hän on työskennellyt myös Tanssiteatteri Mobita-Danscossa, Tanssiteatteri ERIssä ja Savonlinnan Oopperajuhlilla. Syksystä 2003 lähtien hän on toiminut Tero Saarinen Companyn vakituisena teknisenä johtajana.


Jouni Valtasen performanssi 

"esitys nro 3 -Lucky Days "

sekä tilateos lämpiössä.
Jouni Valtanen on turkulainen kuvataiteilija.Hän on tehnyt tilataidetta vuodesta -83 sekä performansseja 90-luvun alusta lähtien.
Esitykset: la 6.5 klo 14 , su 7.5 klo 14 ke 10.5 klo 18, to 11.5 klo 18, pe 12.5 klo 18, la 13.5 klo 14
Jouni Valtanen:
-Saako performanssia harjoitella, toistaa? Perustuuko se liikkeelle, äänelle ja puheelle? Puritaanien mielestä ei, olen siis harhaoppinen. Olen ollut pitkään harharetkellä Minän, ja Samuel Beckettin näytelmistä löytämieni hahmojen, Krapp ja Lucky kanssa.

Esityksiä gallerioissa, performanssifestivaaleilla ja kaduilla. Esityspaikka on vaikuttanut eniten esityksen muotoon ja sen tulkintaan.
Esitys nro 3, Lucky Days on jatkoa näille performansseille. Se on hyppy mielenmaisemaan.
-Teatterin lämpiöön tekemäni tilateos koostuu laveerauksista, sarjakuvista ja rautaromusta.


Titanik gallerian/Arte ry:n mediataiteen residenssi SUMUssa työskentelevän

SIMON MORRIS

in performanssi
Musique concrete: Transforming Space, Sound and the City through Skateboarding


Barker teatterilla torstaina 8.6.2006



2.9.2006
3.9.2006
6.9.2006
8.9.2006
9.9.2006
Kansainvälinen kollektiiviprojekti 2006 esittää:

my favourite part...


tekijät/esiintyjät:
Violetta Perra, Stine Eva Jorgensen, Ria Higler, Eeva Muilu, Joa Hug, Sonja Pregrad ja Anna Torkkel
Projekti alkaa heinäkuun puolivälissä kahden viikon residenssillä Pyhäjärvellä, missä kollektiivi on osa Täydenkuun Tanssien festivaaliohjelmaa. Toisen kahden viikon jakson ryhmä työskentelee Kustavissa Vartsalan saaressa. projekti päättyy Turkuun, jonne ryhmäläiset valmistavat esityksiä eri paikkoihin. Esitystiloina toimivat Barker-teatteri, Turun vapaan tanssin näyttämö ja B-galleria sekä mahdollisesti myös avoin kaupunkitila.
ensi-ilta to 31.8. klo 19:30 Barker-teatterilla
esitykset B-gallerialla, Aninkaistenkatu 5
pe 1.9 klo 12:00-17:00
la 2.9. klo 12:00-17:00
su 3.9. klo 12:00-17:00


tuotanto: Ehkä tuotantoa, Pikinini Meri, Läntinen tanssin aluekeskus, Suunnitelma B, Pyhäsalmen Tanssi ry.


11.9.- 14.9.2006

NUROPE – The Nomadic University

NUROPE – Nomadiyliopisto



3.10.2006
4.10.2006
5.10.2006

Kaksi kaunista arolla

Koreografia Nina Renvall
tanssi Janne Kilpiö ja Nina Renvall
Lavastus Tiina Vainio

Zodiak - uuden tanssin keskuksessa Helsingissä 12, 14, 15, 18, 19.10
Nina Renvallin haastattelu. Julkaistu Zodiak Ohjelmistossa 2.2006 . Haastattelija Maija Hirvanen



Aro -teeman tuolla puolen


Mikä teoksissasi on sinulle tärkeää?
Mulle on tärkeää teoksen maailma itsessään. Tematiikka voi olla tärkeää, mutta pyrin teeman tuolle puolelle. Kun teema ohittuu, löytyy teoksen oma maailma. Se on aika vaikeasti määriteltävissä. En oikeastaan päätä asioita työn suhteen- ne ikään kuin tapahtuvat. Esimerkiksi Arolla on muodostunut sarjaksi, koska yksi asia on johtanut toiseen. Mutta en ole päättänyt milloin sarja loppuu.

Miten Arolla- sarja alkoi?
Soolosta Yksin kauniina arolla vuonna 2003. Pelko on laaja teema, joten sarjallisuus on toiminut tämän työn kanssa. Työstössä löytyy jatkuvasti uusia asioita; kun ajattelu kehittyy, teos kehittyy. Kaksi kaunista arolla sai ensi- iltansa tammikuussa 2006.

Miten ympärilläsi olevat asiat päätyvät työhösi?
Sen sijaan että kopioisin suoraan muotoja, pyrin kohti asioiden sisäistä olemusta. Tämän sisäisen reitin kautta syntyy täsmällinen muoto. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa käsitin, että nimenomaisesti liikkeen kehittäminen on mun juttu. Työstän tanssia pitkiä aikoja; liike on nautittavaa ja ehtymätöntä. Etsin jotain...itse asiassa olen koko ajan etsimässä. Kehoni on alati muuttuvassa tilassa: tätä avaruutta pyrin ylläpitämään.

Voitko kertoa lisää tarkkuudesta?
Työni yhteydessä on mainittu sanapari hallittu hallitsemattomuus. Tunnistan tämän. Hallitsemattomuuteni liikkeessä on harjoiteltua ja tietoista. Sen laatu on vähän niin kuin puheeni usein- juuri kun olen saamassa kiinni jostakin, se meneekin jo.

Kaksi kaunista arolla- teoksessa on paljon puhinaa. Mitä hengitys merkitsee sinulle?
Niin kuin usein mun tapauksessani, liike on tullut ensin. Ääni ja sen myötä hengitys on pulpahtanut teokseen olevaksi samalla kun olen selittänyt liikettä tanssija Janne Kilpiölle. Syntyi huomio: ääntely kuuluu oleellisesti tähän koreografiaan! Muotoseikoista puhuttaessa- muoto käsitetään joskus ikään kuin ’kuoreksi’ Mutta muotohan voi olla...niin, liikkeen muoto on sama kuin sisältö.

Sanoisitko jotain työhösi liittyvästä ajattelusta?
Liikelausetta työstäessä tapahtuu tiivis ajatusprosessi. On mielenkiintoista havainnoida, mitä tästä pohdinnasta suodattuu tanssin aikana. Pyrkimykseni on sallia ajattelun tulla liikkeen läpi. Mitä katsoja aistii siitä? Janne Kilpiö totesi joskus, että teoksessani työskennellessä joutuu todella ajattelemaan, ei pelkästään käsillä olevaa aiheistoa vaan myös sitä miten hän itse siinä aiheistossa on.

Palaten pelon teemaan, joka on esillä Arolla- sarjassa- mitä olet löytänyt?
Olen kohdannut pelon näkymättömyyttä. Käsittelen pelon hiljaista olemusta, jonka monet ilmentymät pesiytyvät arkipäivän olemukseen. Havaittavan hymistelyn ja vaikenemisen kulttuurin tarkoitus on varmistaa kunkin omaa asemaa. Ja pelolla ylläpidetään tätä vaikenemista. Median rakastamaa luovuutta ja innovaatiota ei todella ole niin kauan kuin on pelkoa. Pelko vaikuttaa päätöksen tekoon, josta sitten puuttuu luovuus ja innovatiivisuus.

Kysyn: miten paljon vaikeneminen itse asiassa estää eteen päin menoa? Kaksin kaunista arolla- teoksen aihepiiri on siis varsin yhteiskunnallinen. Kuitenkin tämä tematiikka on teoksen lähdeaineistoa, ei teos itse. Niin kuin sanottu, tärkeät asiat ovat teemojen takana.

Maija Hirvanen



18.10.2006
20.10.2006
21.10.2006

'Cross the Bridge'


konsepti/koreografia/esitys: Maija Hirvanen
valosuunnittelu: Irma Puttonen
äänisuunnittelu: Petteri Hirvanen
musiikki: Petteri Hirvanen, Anne-Marte Rygh
videon operointi ja henkilökohtainen konsultaatio: Leena Kela
'Cross the Bridge' on teos uskomuksista, arvoista ja tunteista, jotka siirtyvät äidiltä tyttärelle, ystävältä ystävälle. Se sisältää muun muassa tanssia poissaolevien kanssa, kuvia tulevaisuuteen suuntautuvasta muistista, kirjeitä ystäville ja siivoamista.
Kesto: n. 50 minuuttia
Tuotanto: Maija Hirvanen, Pikininimeri- tuotanto/Barker-teatteri
Teosta ovat tukeneet Suomen kulttuurirahasto ja Turun kaupungin kulttuurilautakunta.



30.11. ja 01.12.2006

Hämärän hohde

Koreografia: Petri Kekoni
Sävellys: Jovanka Trbojevic
Valosuunnittelu: Tulay Schakir
Teksti: Sjón
Tanssi: Sofia Karlsson, Maija Kiviluoto, Tanja kuisma, Esete Sutinen, Liisa Ylä-Outinen, Petri Kekoni
Muusikot: Hannu Vasara, Tuula Riisalo, Sami Mäkelä, Peter Achrén (Avanti)
Puvustus: Gabriela Aldana-Kekoni
Lavastuksen toteutus Rakennusliike Utriainen
Graafinen suunnittelu ja kuvitus: Jenni Rope
Valokuvaus: Nanna Saarhelo


Kaikki lähti kivestä ja sen hohteesta, visiosta hämärässä tapahtuvasta liikkeestä: Patsasmaisista hahmoista ja sinkoilevasta liikkeestä. Lävistyksistä. Purkauksista. Liikkeen massa pysähtyy yksinäisiin hetkiin.
Tunnen loputonta kiinnostusta jyhkeiden primitiivisten tömähdysten ja selkeämuotoisten estetisoitujen liikekaarien väliseen vuoropuheluun. Teos nostaa esiin liikekomposition merkityksen , minulle se merkitsi paluuta koreografisen käsityötaidon pariin. Hämärän hohteessa primitiivinen henki sekoittuu liikkeen ja tilan arkkitehtoonisuuteen.
Petri Kekoni

Teoksen musiikki perustuu teokseeni Oro ( 1994). Oron innoituksena on ollut Balkanin kansantanssit, jotka ovat saaneet sävellyksessä modernin muodon. Sain idean yhdistellä Oron eri elementtejä kuten palapelissä.
Elementit ( 6 ympyrää) etsivät paikkaansa ajassa ja tilassa kunnes viimein kohtaavat. Alkuperäinen Oro tulee lopussa kokonaisena ja täydentää kuvan.

Toisen ulottuvuuden musiikkiin tuo Sjónin teksti, joka on kirjoitettu teosta varten. Sjónin puhe on äänitetty nauhalleohjeitteni mukaan, vaihtelevat tempot ja tunnetilat tekevät tekstistä musiikin orgaanisen tilan.
Jovanka Trbojevic

Kuva on niukka ja hyvin yksinkertainen. Minua on työskentelyni taustalla vaivannut ajatus toisenpuoleisesta.
Ei niinkään hengellinen , kuolemanjälkeinen toisenpuoleinen, vaan arkiset rajanylitykset , valinnat. Yksi valinta sulkee muut toiseen , ulottumattomaan tilaan. Toisaalta yllättävät asiat saattavat tulla uudestaan vastaan uuden hahmon muodossa. Se on kai eräänlainen ilmentymä viisastumisen toiveesta.
Ratkaisuissani (näyttämöllisissäkin) olen lainannut paitsi itseäni myös muita.
Tulay Schakir


Now some say it is the frozen heart of Loki, some say it is a navel, some call it pain , some call it mother...
Sjón


7.12 ensi-ilta, 9.12, 10.12 ja 12.12

" Aurinko on perseestä"

Koreografia Jouni Järvenpää
Koreografia ja tanssi Jouni Järvenpää
Musiikki Marko Suorsa

"Aurinko on perseestä on soolotanssiteos, joka tunnelmallisella ja lämpimällä otteellaan valaisee katsojan elämää sopivan mittaisen, mutta ohikiitävän hetken ajan ja jättää jälkeensä keveän olon, jonka kannattelemana on soveliasta leijailla kohti lähestyviä juhlapyhiä.. Teos käsittelee hurmaavan liikkeen ja hartaan läsnäolon kommunikoimana kaikille läheisiä asioita, kuten sisällä olemista, pihalla olemista, sisäpihalla olemista, ajatusten olemista, kaikenlaisen puuhastelun ehdotonta välttämättömyyttä olemisessa, olemattoman ja oleellisen oletettua olemista ja tietysti tähtienergiaa. Teos on hyvä ja esiintyjä kiva, joten kannattaa nostaa gluteus maximus ylös koti-istuimelta ja asettaa sille päämääräksi Barker -teatterin miellyttävän penkin läheinen kohtaaminen."