Ohjelmisto 2003

Ohjelmisto 1997 | Ohjelmisto 1998 | Ohjelmisto 1999 | Ohjelmisto 2000 | Ohjelmisto 2001 | Ohjelmisto 2002 |
Ohjelmisto 2004 | Ohjelmisto 2005 | Ohjelmisto 2006 | Ohjelmisto 2007 | Ohjelmisto 2008 | Ohjelmisto 2009 |
Ohjelmisto 2010 | Ohjelmisto 2011 |




1.2.2003

INCOGNITO - ILTAMAT

Poikkitaiteellisten ja pienimuotoisten esitysten ilta. Nytkin on luvassa mm. performansseja, tanssidemoja, improvisaatiota, Tervakallo-bändin musiikkia ja otteita Ajattomuuden rajalla -esityksestä.

9.2.2003

MARTTAMARIAMAGDALEENA

kor. Taru Arho (Houtskär) tanssi Solveig Ekholm

1.3.2003

INCOGNITO - ILTAMAT



YKSIN KAUNIINA AROLLA

koreografia ja tanssi Nina Renvall
Musiikki: Ismo Laakso
Lavastus: Tiina Vainio
Valot ja projisointien suunnittelu ja toteutus: Reijo Sormunen
Asu: Minna-Maija Lappalainen, Sanna Siirtola
ENSI-ILTA torstaina 6.3.2003 klo 19.00
MUUT 8, 11, 12 ja 13.3. klo 19.00, 9.3 klo 17.00


Yksin kauniina arolla on ensimmäinen osa Renvallin kolmen teoksen Kauniina arolla -sarjaa. Duetossa Renvallin parina on Janne Kilpiö ja viimeisessä osassa heidän lisäkseen Niina Airaksinen.
Kokonaisuus on sarja elämän piiloleikeistä: kutistumisesta, käpristymisestä, paisumisesta ja värin vaihtamisesta.
Yksin kauniina arolla -teoksessa piiloleikkiä käydään pelkojen ja epäluulojen kanssa.
Teosten liike on lähtöisin samasta lähteestä mutta muuntuu teoskohtaisesti.
Yksin kauniina arolla -esityksessä nopeus ja reaktioherkkyys korostuvat rauhallisuuden rinnalla.
Teosten ARO on mielikuva, tila, olotila, autius.
Kauniina arolla on nautintoa kirkkaasta, terävästä, viipyvästä, ilmavasta.




15. ja 16.3.2003

ORNAMENTTI

koreografia ja tanssi Ismo-Pekka Heikinheimo (HKI)
Lavastaja: Simon Le Roux
Puvustaja: Teemu Muurimäki
Valosuunnittelija: Tülay Schakir
Body painting ja maskeeraus: Jari Kettunen, valokuvat: Sakari Viika, valosuunnittelija assistentti: Mia Kivinen, lavastajan assistentti: Jouko Niemi, puvun toteutus: Taru Kärkkäinen, Laura Kukkonen; tuottaja: Ismo-Pekka Heikinheimo.


Ismo-Pekka Heikinheimon itsensä tanssima koreografia ornamentti on pienimuotoinen ja kaunis esitys joka näyttämöllisinä kuvina vaikuttaa kokonaisteoksena eläen sekä keskipakoisten pyörteisten liikkeiden äärimmäisissä suunnissa, että toiminnan herkässä keskityksessä piirtyvinä eleinäkin. Esiintyjän maailma taittuu laskostuen ja taittuen tässä pelkästään puolituntisessa teoksessa kuviksi ja liikkeiksi jotka karakterisoituvat näkyviin yksinkertaisten lavastusratkaisujen ja valonkäytön tehokkaassa yhdistelyssä.
Pekka Luhta. TAIDE- lehti

22.3.2003

Improrivisoitu musiikki- ja tanssiesitys

musiikki Northern Alliance Saksa-Suomi-Islanti-Norja + vierailijana Marcus Doverud (Ruotsi)
tanssi: Malin Anclair, Måns Erlandson, Marcus Doverud, Maija Hirvanen, Ville Johansson
Northern Alliance on perustettu Ruotsissa neljän ei-ruotsalaisen toimesta. He jakavat samoja musiikillisia tavoitteita ja fantasian ilmaista itseään vapaan improvisaation kautta. Yhtyeen jäsenten erilaiset taustat vievät musiikkia täysin uusiin suuntiin läpi modernin jazzin, maailman musiikin ja avant-garde-popin viidakon.


31.3. ja 1.4.2003

Skiss- luonnoksia esitykseksi

luonnos, harjoitelma, jolloin aihe ja teema ovat jo määräytyneet, mutta lopullinen muoto etsii vielä hahmoaan. Improvisatorinen tanssiesitys kolmelle naistanssijalle, joka syntyy esiintyjien yhteistyönä. Tanssijat Pia Lindy, Liisa Pentti ja Satu Tuittila ovat kaikki kokeneita tanssin ja improvisaation ammattilaisia ja työstävät nyt ensi kertaa yhteistä esitystä.
Samassa illassa  MAIJA HIRVASEN demo lopputyöstään GRAVITY CLUB


30.3., 3, 4, 5, 6, 8, 10. ja 11.4.2003

SYNTINEN LAULU

Ohjaus Virpi Koskela
Ensi-ilta su 30.3. klo 19.00 Barker-Teatterissa
Syntinen Laulu on 1 vsk:n teatteriopiskelijoiden uudelleentulkinta Timo K. Mukan teoksesta Maa on syntinen laulu. Kun ihminen kadottaa kontaktin luontoon ja omaan itseensä, hän kadottaa kontaktin elämään. Mitä voimme tehdä löytääksemme takaisin sinne, mistä olemme itsemme karkottaneet? Syntinen Laulu on nykyihmisen yritys kurottaa kaipuun ja ikävän tuolle puolen.
"Sinua kaipaa sydämeni,
sun puolees huutaa henkeni
on yksin tästä
sen ikävästä
kyyneleeni…" (Virsi 5)


6, 8, 9, 10 ja 13.4.2003

OCEANO

Turun Ruotsalaisen teatterin, Åsma-kuoron ja Pikinini Merin osatuotanto
kor. Marjan Raar esityspaikka Åbo Svenska teatern

O C E A N O - En föreställning med dans,sång, och dikt En föreställning som tar med publiken på en resa till kärlekens land..
Dikter av Pablo Neruda och Ralf Nordgren tolkade av Bror Österlund. Dans inspirerad av "Veinte poemas de amor" av Pablo Neruda, koreograferad och dansad av Marjan Raar.
Sånger om kärlek framförd av Åsma, en kör på 25 bastanta män med mycket anor från 1908, dirigerad av Marina Petterson - Sumelius
Koreografi och regi ; Marjan Raar
Musikalisk regi; Marina Petterson-Sumelius
Dräkter och dekor; Peter Ahlqvist
Regiassistent; Gun Sjöroos
På scen ; BROR ÖSTERLUND , skådespelare
MARJAN RAAR, dansare
ÅSMA-kören , sång och dikt MARINA PETTERSON-SUMELIUS


14, 15, 16 ja 19.4.2003

Kolmen koreografian ilta

Kruunu, konsepti Ilona Huovinen
Hengittämätön, kor. Katja Hartikainen
Mutta Suurin, kor. Katja Hartikainen. Tanssi Hanna Onjukka

26.4 - 5.5.2003 MARGINAL MOTION -Tanssitapahtuma

Kolmatta kertaa järjestettävä Marginal Motion tanssitapahtuma on lainsuojattomien tanssitaiteilijoiden tapahtuma. Esiintyjinä on vapaan tanssin kentän tekijöitä tunnetuista tuntemattomiin eri puolilta Suomea sekä myös Ruotsia.



26.4.2003

Tanssitaiteilija Riitta Vainion ilta
Riitta Vainio, viime vuonna 40-vuotistaiteilijajuhliaan viettänyt Suomalaisen modernin tanssin pioneeri, tanssiterapian ja kirkkotanssin uranuurtaja avaa Marginal Motion tanssitapahtuman.

“Väijyvä voima laulaa” tuo näyttämölle avantgardistin,  shamaanin ja humoristin”, 67-vuotiaan Riitta Vainion. Se on Vainion oppilaan Ulla Koiviston voimakas teos entiselle opettajalleen ja tuo verevästi esiin Vainion taiteilijapersoonan monimuotoisuuden, 40-vuotisen uran hioman ammattitaidon, hänen lujan energiansa ja elämänilonsa.
“Väijyvä voima laulaa” on osa Ulla Koiviston tunnetanssia sarjasta.Se on kuuden soolotanssin sarja iäkkäille ja kokeneille naistanssijoille. Sarjassaan Koivisto tutkii liikeilmaisua kunkin tanssijan oman tulkinnan ja etenkin tunteen välittämisen kautta.
Lähtökohtina ovat naiseus, persoona ja tunteet ; välineinä liike, tila ja musiikki. Ulla Koivistoa kiehtoo tanssissa se, kuinka elämän, iän ja kokemuksen myötä tanssija löytää tulkintaansa tason ja tunteet.


Koreografi Ulla Koivisto kuuluu Suomalaisen nykytanssin edelläkävijöihin.Hän aloitti tanssiopintonsa Riitta Vainion modernin tanssin studiossa 1965 ja täydensi niitä opintomatkallaan New Yorkiin 1974-78 Merce Cunningham-studiolla. Ulla Koiviston 25-vuotisesta koreografin urasta on erityisesti mainittava hänen merkittävä yhteistyönsä Suomalaisten nykysäveltäjien kanssa. Hän on toiminut myös pedagogina ja Suomen tanssitaiteilijain liiton puheenjohtajana.

Väijyvä voima laulaa
Koreografia ja ohjaus Ulla Koivisto
Tanssi Riitta Vainio
Äänisuunnittelu Ilkka Volanen
Valosuunnittelu Tuukka Törneblom
Pukusuunnittelu Marja Uusitalo

Tapahtuman aikana teatterin lämpiössä on esillä valokuvanäyttely Riitta Vainion taiteilijanurasta.

Riitta Vainion esityksen jälkeen Incognito-iltamat klo 20-02
Mukana mm. runoilijat Esa Hirvonen ja Mika Terho. Tanssitaiteilija Riitta Vainio. Ritva Bergström
NYTKY, akateemiset nykytanssin harrastajat esittää absurdia varjotanssia. Esiintyjät Silja Aalto, Outi Teye,Taija Kivimäki, Leena Lahti, Anna Nuutinen, Jonna Strandberg, Kristiina Rajamäki, Katri Kaitajärvi. Jumalainen diagonaalikävelijä Janne Kilpiö


28.4.2003
"Mutta me rakastetaan sua, Dolores Kalaschnikow"
Koreografia: Saija Erkkilä
Tanssija: Laura “Luru” Mäkelä
Näyttelijä: Jyri Piekäinen
Dolores on laitakaupungin kulkija, eksynyt, mutta muita eksyneitä auttava. Hän jakaa itsestään ja itseään hyvää hyvyyttään, mutta aina rakkaus ei osu häneen itseensä ja on vaikea ymmärtää.
Tanssija:
Laura “Luru” Mäkelä (s. 1972) on tanssitaiteilija Taru Arhon tytär ja siten toisen polven tamperelainen tanssija ja tanssinopettaja. Hän on ollut mukana lukuisissa tanssiproduktioissa mm. tamperelaisen tanssiteatteri MD:n (MobitaDansco) esityksissä. Viimeksi hän oli mukana tanssiryhmässä, joka oli osa Tampereen Oopperan Carmen-oopperaa. Ryhmän koreografian suunnitteli Minna Vainikainen. Luru Mäkelä tekee myös itse koreografioita, viimeisin on itselle valmistettu sooloteos ‘Veteen heitetty kivi’.
Näyttelijä:
Jyri Piekäinen on tamperelainen, joka on jo vuosia vaikuttanut paikallisessa Legioonateatterissa monessa eri tehtävässä, mm. näyttelijänä ja valosuunnittelijana. Hän vetää myös teatterikursseja mm. nuorille.
Koreografian tekijä:
Saija Erkkilä (s.1964) on niin ikään tamperelainen. Modernia tanssia hän on harrastanut mm. Taru Arhon oppilaana, viime vuosina opettajana on ollut Laura Mäkelä. Tanssiharrastus poiki luovan ilmaisun ja improvisaation kautta pitkäaikaisen kiinnostuksen koregrafiaan, etenkin modernin tanssin, teatterin ja luovan ilmaisun keinoin.
‘Dolores Kalaschnikow’ on pieni tanssiteos yhdelle tanssijalle ja yhdelle näyttelijälle.


28.4.2003
"Kuolema"
Tanssi: Jouni Järvenpää
Musiikki: Marko Suorsa
Haitari: Pertti Haipola
Laulu: Enni Suorsa
Säännöt hajoavat, äänet kasaantuvat, ihmisen näkymätön kaksoisolento kiertää tämän ympärillä. Kuolema on tanssia ja musiikkia, eikä ajalla ole merkitystä.


2.5.2003
"Lupauksia"
Koreografia Alpo Aaltokoski
Tanssi Pirjo Yli-Maunula ja Alpo Aaltokoski
Valosuunnittelu Jari Haavikko
Pukusuunnittelu Pasi Räbinä
Pukujen toteutus Pia Karjalainen
Musiikki Kyörgy Kurtàg, George Rochberg, Robert Schumann, Music from the Seychelles, Giya Kancheli
Ääninauha Mikko Hynninen
Video;
- Ohjaus  Tapani Launonen
- Käsikirjoitus  A. Aaltokoski, Tapani Launonen, J-P Passi
- Kuvaus  J-P Passi
- Henkilöt  Pirjo Yli-Maunula ja Alpo Aaltokoski


LUPAUKSIA
Elämme suhteiden verkostoissa jotka alkavat äidin ensikosketuksesta. Jokaisessa kohtaamisessa syntyy uusi suhde; ja ihminen toteuttaa itseään suhteissa toisiin. Suhteet jäävät meihin, ne täydentyvät ja harventuvat; kannamme niitä mukanamme läpi elämän. Ne määrittävät minkälaisia me olemme ja minkälaisiksi haluaisimme tulla. Lupauksia -teos on otteita eräästä suhteesta; kohtaamisista, haaveista ja peloista, vapaudesta ja pakosta.



4.5.2003
"Close Compact"
Koreografia Claire Parsons (Ruotsi)
Tanssi Claudine Ulrich (Sveitsi) ja Louise Friis Andersen (Tanska)
Musiikki  Mokira/Andreas Tilliander, Pole, Burt Bacharach, Blip hop samplings.


CLOSE COMPACT is an exploration into duality, proximity and separation. A duo where longing for closeness mixes in a cocktail of dream scenarios. CLOSE COMPACT is a piece about waiting. Waiting for the show to start, for the person next to you to wake up, for the perfect arrangement to appear. In waiting, two people try various settings together and apart, sometimes in close up.
CLOSE COMPACT is a variation of CLOSE UP, created at a dance residency in Vilhelmina, in northern Sweden in March 2003 with four dancers and two musicians. In part funded by Framtidens Kultur, The National Arts Council of Sweden (Statens Kulturråd), The city of Stockholm Cultural Council, The Cultural Council of Vilhelmina and Eu funding.


5.5.2003
Liike on yhteinen tekijä = CAAZYK
Tanssitaiteilijat; Jaana Vähä-Antila, Katariina Vähäkallio, Virpi Tummavuori, Marjan Raar
Muusikot; Jerzy Zywuszczac . hanuri / Jorma Ojanperä . kontrabasso

Modernin ydinfysiikan mukaan elämä perustuu pienempin alkeishiukkasiin ja niiden välisiin energiavirtauksiin,sekä tästä aiheutuvaan liikkeeseen. Kaikki taiteenalat ilmentävät perimmiltään liikettä. Taiteilija antaa merkityksiä, ja luo merkityksiä elämälle, liikkeelle, maailmalle. Taide on ruumiin ja mielen vuoropuhelua. Vuorovaikutusta maailman kanssa. Ruumis on olemassaolon peruselementti.
Ryhmän kokoonpano on alati muuttuva. Syntyvä esitys on aidosti jokaisen tekijänsä summa.

      
6. ja 7.5.2003
<Nimetön>(työnimi)
Esiintyjä Sami Henrik Haapala
Sami Henrik Haapalan <Nimetön>(työnimi) on syksystä 2002 lähtien työstetty prosessilähtöinen teos, joka on lähtenyt liikkeeseen totuudellisuudesta impulsseille. Siihen kuuluu suunnitelmia, niiden muuttumista sekä täysinäistä itselle antautumista. <Nimetön>(työnimi) tutkii, ilmentää sekä on tekemistä ja tapahtumista, yksin ja yhdessä. Teos kutsuu yleisön mukaan, mutta jättää avoimeksi käyttääkö yleisö tuon mahdollisuuden


"PYHÄ NAURU"
Ohjaus Vaatu Kalajoki
Kalajoen lisäksi teoksessa tanssivat ja ääntelevät Katja Mustonen, Hanna Pihko ja Saila Reiniö    
 Vaatu Kalajoen ohjaama Pyhä nauru on teos, jossa neljä tanssijaa yhdistää ääntään liikkeeseen ja luo näin liikkuvia lauluja jumittamisesta ja armosta. Pyhä nauru syntyy helpotuksesta; on se sitten oivallus, ettei taakkaa tarvitse kantaa yksin, mittasuhteiden muuttumista tai hädän hetkellä vessaan pääsyä.

Sami Henrik Haapala ja Vaatu Kalajoki valmistuvat tanssijoiksi tänä keväänä Pohjois-Karjalan ammattiopiston uuden tanssin koulutuksesta. Molemmilla on takanaan monipuolinen tausta eri esittävien taiteiden alueilta joita molemmat soveltavat myös nähtäville tulevissa teoksissa.
Ilta on järjestetty yhteistyössä Pikinini Merin ja Pohjois-Karjalan ammattiopiston kanssa.
----------------------------

8. ja 9.5.2003
ooops 
kor/ohj. Maija Hirvanen
Turun AMK:n Crossing borders in Performing Arts-linjan lopputyö


Työni tarkastelee miten näkökulman muutokset vaikuttavat siihen mitä näemme. Tutkimukseni ihmisen sielusta on johdattanut minut kehon voiman vaikutuksien äärelle. Ajattelemme myös ihomme ja jalkojemme avulla. Mitä aatteita ja mielikuvia ilmennämme itsellämme? Työalueeni ovat taiteiden muotoja yhdistelevä performanssi, kirjoittaminen ja tanssi. Toteutan yhteistyöprojekteja, opetan ja dokumentoin.

Lopputyöprojektini Gravity Club on ajatusteni tämän hetkinen summa. Gravity Club tutkii painovoimaa arkipäiväisten kokemusten kautta. Ilman tätä ilmiötä leijailisimme avaruudessa. GC:ssa painovoima on konteksti. Ihmisinä kävelemme kahdella jalalla, pystysuorassa. Tästä johtuen olemisemme perustuu horjuvaan tilaan josta juontuvat myös inhimilliset tunteiden prosessit, kuten ikuinen risteily varmuuden ja epävarmuuden välillä. Näemme unia lentämisestä. Lentämisen unelmat, jotka liittyvät painovoimasta
vapautumisen haluun, lävistävät kulttuuriamme avaruuslennoista myytistöihin. Gravity Clubin tutkimuksissa tapaavat ja keskustelevat mm. arkieinstein, lentäjälegenda Charles Lindbergh ja taruhahmot Feeniks- linnusta langenneisiin enkeleihin. Gravity Club luo muotonsa tekstinä, performanssina, aktioina, objekteina ja kuvina.

1.7.2003

Tamperelaisen Tanssiboxi ry.n kansainvälinen yhteistyöprojekti
EMOTIONS IN MOTION
1997 perustettu Tanssiboxi toimii produktiokohtaisten avustusten turvin, ja sen kotinäyttämönä on toiminut teatteri Telakka Tampereella. Tanssiboxin toimintaperiaatteena on mm. tanssin tietoisuuden levittäminen viemällä tanssi-esityksiä kouluihin ja päiväkoteihin. Sari Leppälän, Laura Rantalan ja Terhi Pinomäki-Lenickin perustama Tanssiboxi tuo Turkuun kansainvälisen yhteistyöprojektin "Emotions in motion". Esityksessä vierailevat tanssija-koreografit Lena Gatchalian (USA) , Vidar Hansen (TANSKA) , ja Ellen Young (USA).


Vierailijat ja Terhi Pinomäki-Lenick tapasivat New Yorkissa, jossa he opiskelivat tanssia ja työskentelivät tanssijoina mm. Peridance Ensemblessa ja Shore Ballet Companyssa vuosina 90-92. Ellen Young saapuu ryhmän vieraaksi New Yorkista jossa hän toimii Beyondballetin taiteellisena johtajana ja koreografina. Illassa nähdään Ellen Youngin koreografia "Shunning", jossa koreografin itsensä lisäksi tanssivat Tanssiboxin Sari Leppälä, Terhi Pinomäki- Lenick ja Mariikka Santaharju.
Lena Gatchalian saapuu San Fransiscosta jossa hän työskentelee tanssijana ja koreografina Dance Brigade ryhmässä. Illassa hän esittää sooloteoksen "little black dress", jonka lähtökohtana on mm. Wushu Chinese- taistelulajit, sekä Taiko-rummutus, joita hän on opiskellut tanssin rinnalla. Lisäksi Lena Gatchalian harjoittaa Tanssiboxin tanssijoille sekä Vidar Hansenille ja Ellen Youngille ryhmäkoreografian "Mrs Lennon" joka käsittelee rauhan ja yhteisön rakentamista.
Vidar Hansen työskentelee tanssijana ja koreografina Kööpenhaminassa. Illassa hän esittää teoksen jolla hän osallistui Kööpenhaminan nuorten koreografien kilpailuun vuonna 2002.



Samassa illassa vierailee myös Helsinkiläinen Myrskyryhmä teoksillaan "kehyksissä" ja "teetä ja sympatiaa".
Helsinkiläinen Myrskyryhmä on Elli Isokosken ja Pauliina Tynin perustama tanssiryhmä.
Isokoski ja Tyni ovat opiskeellet tanssia teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksella, sekä Lontoossa ja New Yorkissa.
Ryhmän työ perustuu haluun luoda tanssia itsenäisesti, ihmisläheiseltä pohjalta sekä kiinnostukseen kokeilla erilaisia esiintymispaikkoja. Ryhmän tarkoitus on viedä tanssia ihmisten keskelle heidän omaan ympäristöönsä ja näin päästä paremmin kosketuksiin katsojien kanssa.

Illassa nähtävä kokonaisuus "Kehyksissä" ja " Teetä ja sympatiaa" sai ensiesityksensä Oululaisissa hoitolaitoksissa osana Tanssia Tyrkyllä-festivaalia toukokuussa 2003. Elli Isokosken esittämä soolo "kehyksissä" saa lähtökohtansa nykyajan itsekeskeisestä elämästä. Duetto " teetä ja sympatiaa" on ylistys ystävyydelle ja arjen pienille iloille.

Elli Isokoski on tanssinopettajana suuntautunut aikuisopetukseen, erityisesti ikääntyvien, sekä
ei-tanssijoiden opetukseen.Häntä kiinnostaa tanssijan työnkuvan laajentaminen uusille kentille- tanssijuuden ja opettajuuden yhdistäminen luovalla tavalla.
Pauliina Tyni on tehnyt ohjaajana yhteistyötä uuden sirkuksen taiteilijoiden kanssa.Vuoden 2004 alussa hän on lähdössä taiteilijaresidenssiin Kiotoon, Japaniin.Tanssissa hän on erityisen kiinnostunut improvisaatiosta,esitystilanteiden vuorovaikutuksen tutkimisesta sekä eri taiteenalojen tarjoamista vaikutteista. Pauliina vastaa yhteisten teosten koreografiasta ja suunnittelusta.



20.9.2003

"Symphony - it`s just a matter of arrangeing it!"

tanssin-ja musiikin improvisaatioesitys.
tanssijat; Riitta Vainio, Ismo-Pekka Heikinheimo, Jouni Järvenpää, Ritva Bergström, Marjan Raar, Nina Renvall
muusikot; Niklas Winter, David Lillkvist, Severi Pyysalo, Santeri Väyrynen




Ilta jatkuu Incognito -iltamien merkeissä. Mukana mm. Jouni Valtasen ja Kari Alikosken performanssi "Was Anders". Tuomo Kostian "sirkus kosmonautti" soittaa.


28.9.2003

“Ria and Jouni"

tanssi Jouni Järvenpää ja Ria Higler (Hollanti)
Sunnuntaina 28.9 nähdään Järvenpään ja Hollantilaisen Ria Higlerin ensi-ilta duetosta "Ria and Jouni". Duetto on improvisatoorinen kohtaamispaikka kahdelle esiintyvälle taiteilijalle. Esiintymistila on yhteinen, mutta kumpikin esiintyjistä toimii omien sääntöjensä mukaan. Teos on Järvenpään ja Higlerin ensimmäinen yhteistyö.

Järvenpää on Oululainen koreografi ja tanssija. Hän valmistui kesällä 2002 Amsterdamin school for new dance developmentista.
Jouni Järvenpää esiintyi syyskauden alkajaisiksi 20.9 Barker-teatterilla järjestetyssä tanssijoiden ja muusikoiden improvisaatioesityksessä "Symphony, it`s just a matter of arrangeing it!"

Ria Higler on Amsterdamilainen pitkän linjan esiintyvä taiteilija. Tällä hetkellä hän on opetusvierailulla Helsingin teatterikorkeakoulun tanssitaiteen linjalla ja Helsingin Ammattikorkeakoulussa. Higler on on toiminut Amsterdamin school for new dance developmentissa Jouni Järvenpään opettajana.



28.9.2003

“Orphee et Eurydice"

tanssi Andrius Katinas (Liettua) ja Maria Saivosalmi
Liettualaisen Andrius Katinaksen ja Turusta kotoisin olevan Maria Saivosalmen yhteiskoreografia "Orphee et Eurydice" on koreografien itsensä tanssima duetto jonka ensi-ilta oli The New Baltic Dance festivaalilla Vilnassa 17.4.2002.
Saivosalmen ja Katinaksen yhteistyö on sittemmin saanut jatkoa mm. teoksilla "plaslaptis kurios as zinau" Vilnan balettikoulun oppilaille, "Dolce" Helsingin diakonissalaitoksen tanssijoille ja "Meseniena" viidelle Suomalaiselle tanssijalle.
Katinas ja Saivosalmi toimivat freelance tanssijoina ja koreografeina. Katinas toimii myös näyttelijänä Klockriketeaternin produktioissa. Lähitulevaisuudessa he tulevat tanssimaan mm. Alpo Aaltokosken seuraavassa teoksessa.


10 ja 11.10.2003

" Kuolema"

Koreografia ja tanssi Jouni Järvenpää, Musiikki Marko Suorsa

Lämmittelyesityksenä nähdään Turun Konservatorion tanssilinjalla opiskelevien Kati Korosuon ja Viivi Vuorisen lyhyt improvisaatio-esitys.



18. ja 19.10.2003

DIGITAL DUENDE

koreografia: Jyrki Karttunen
tanssi: Jyrki Karttunen & Eero Vesterinen
valo- ja äänisuunnittelu: Kimmo Karjunen & Jyrki Karttunen
musiikki: Kimmo Karjunen, Saint-Preux, C. Curet Alonso, Hugues Le Bars, Ch. Navarro
valokuvat & grafiikka: Ninna Lindström
ääni- ja valotekniikka: Iivo Baric
 

Digital duende on nimenä yhdistelmä, joka johdattaa muutamien sellaisten vastakkaisuuksien ja utopioiden äärelle, joita olen tässä työssä yrittänyt yhdistää tai vähintään antaa olla olemassa rinnakkain. Lähtökohtana oli utopia, jossa yhdistyisi ainutkertaisuus (duende) ja järjestelmällisyys (digitaalisuus). Toisaalta puhdas tunne ja sielukkuus, toisaalta taas laskentarakennelmasta muodostuvan järjestelmän timanttinen tehokkuus.
Digitaalisuus teoksen nimessä ei viittaa tanakkaan näyttämötekniikkaan; dueton näyttämöllisestä toteutuksesta halusin tehdä kevyen ja helposti siirrettävän. Sen sijaan olen hakenut digitaalisuuden ideaa koreografiseen rakennelmaan ja liikekieleen.
Dueton espanjalaisviittausten taustalla ovat espanjalaisten elokuvien myötä syntyneet käsitykset espanjalaisuudesta; taidosta olla toisen lähellä ja reviirillä menettämättä itseään - sietäen toisen palapelimäisyyttä.
Teoksen miehet ovat kuin linnunradan yksinäisyydessä eläviä lapsisieluja, jotka leikittelevät elämällä ja osaavat tarvittaessa suhtautua siihen naiivin ihanteellisesti ja kevyesti.


2, 7 ja 8.11.2003

"Yhtäkkiä hän virnisti"

Ensi-ilta 31.7.03 Galleria Titanik. Uusintaesitykset Barker-teatterilla
Kor. Anna Torkkel
Tanssi: Kaisa Koulu ja Anna Torkkel
Musiikki: Kooste
Puvustus: Hertta Kiiski
Graafinen suunnittelu: Hertta Kiiski




22.11.2003

"Symphony 2 - it`s just a matter of arrangeing it!"

Ei ihan sinfonia, mutta paljon bagatelleja Taitaville tekijöille improvisaatio on hyvä työkalu
Helsingin Sanomat 24.11.2003 Jussi Tossavainen

Ryhmä Symphony ilmestyy lavalle jälleen ilman rakennetta.tanssin-ja musiikin improvisaatioesitys.
tanssijat; Riitta Vainio, Ismo-Pekka Heikinheimo, Jouni Järvenpää, Ritva Bergström, Marjan Raar, Nina Renvall
muusikot; Niklas Winter, David Lillkvist, Severi Pyysalo, Santeri Väyrynen

Symphonyn jälkeen Incognito -iltamat, mukana mm. tanssija Tarmo Karivirta esityksellä "keväällä minusta tulee.." ja Paperiteatteriesitys " Pimeä Suudelma". Esiintyjinä Katja Kähkönen ja Lotta Linnavuori. Pimeä suudelma on Katja Kähkösen (1979) ja Lotta Linnavuoren (1977) yhteistyönä syntynyt esitys.

Kähkönen valmistui Taideakatemiasta, Turun ammattikorkeakoulusta keväällä 2003 nukketeatterin suuntautumisvaihtoehdosta. Hän erikoistui paperiteatteriin ja toimii alalla nyt itsenäisenä taiteilijana ja opettajana.
Linnavuori valmistui samasta koulusta taiteen tuotannon linjalta syksyllä 2001. Sekä Kähkösellä että Linnavuorella on aktiivinen harrastustausta tanssin puolelta, mikä näkyy myös esityksen rakenteessa.

Pimeä suudelma kertoo paperiteatterin keinoin sadun aikuisille suudelmista, suutelijoista ja suudeltavista. Kertomus on jouluinen, mutta maustettu mustalla huumorilla. Se on myös visuaalisesti absurdi shokki.
Paperiteatteri on dynaamisten kuvien jatkumo, jolla on teatterillinen päämäärä. Paperiteatterissa kaksiulotteiset paperikuvat synnyttävät mielikuvia, jotka vievät esitystä ajatuksellisesti ja toiminnallisesti eteenpäin. Paperiteatterirakenteet ovat joko itsellinen ilmaisumuoto tai ne voivat toimia yhteistyössä jonkun muun taiteenalan kanssa.
Paperiteatteri oli 1800-luvulla eurooppalaisten kotien ajanvietettä. Paperiteatterit olivat kaksiulotteisia pienoismalleja ihmisteattereista ja niiden ohjelmistoista. Paperiteattereiden tarkoituksena oli mahdollistaa suositun näytelmän katsominen toistamiseen.



16. ja 17.12.2003 Turun Kaupunginteatterin Sopukka

HYVÄ YÖ

Runo ja Liike
Nina Renvall liike
Markku Into runo
Konsepti: Nina Renvall & Markku Into
Koreografia & tanssi: Nina Renvall
Lavastus: Nina Renvall & Markku Into
Runot: Markku Into. Teoksesta Hyvä yö, Sammakko 2003


Varjonyrkkeilijä iskee silmää Hyvän Yön Sopukassa
Runo on liikettä, ja päinvastoin. liike ja runo kohtaavat. hämmästyttävä itsestään selvyys. esityksemme liike ei tue runoa niin kuin piano yksinlaulua, pikemminkin kuin koira vaahteraa. olemme irrallaan ja jumissa. esityksemme ei ole teatteria. esiinnymme teatterissa.
mitä on liike ? lähteekö se runon lähteestä, liikahtaako runo tajunnassa, kun heilautat hyvästit, muistot raivoa-vat päässäsi. runo & liike lähtevät maan alta. kaukaa lähelle.
paljaimmillaan runo & liike ovat merkityksettömiä: itse kukin antaa niille merkityksen, kohteen. kuvitelmat ovat merkityksellisiä ja tarpeellisia.
me olemme epämääräisen koneiston merkkejä, kanssa-matkustajia yön viimeisellä seisakkeella. tapahtumien kulku on vääjäämätön.
runo & liike eivät tietenkään ole täysin vapaita: ovella
tehdään tarkastuksia, mikä tahansa ralli ei yllä korsikan tasolle.
hyvää kyytiä kannattaa toisinaan jäädä odottamaan kai-puun seisakkeelle. ei tässä niin kamala kiire ole minnekään.

runo & liike

--------------------
Jonna Strandbergin arvostelu TANSSI lehdessä
HAUSKA, HELLÄ, HYVÄ YÖ

Katsojan astuessa sisään Sopukkaan on Hyvän yön lavastus jo esillä ja se hymyilyttää. Näyttämön keskiosassa on jumalattoman suuri retkisänky, jonka päällä tönöttää useampi sata pehmonallea. Sängyn tai nallemeren alta tulevat esiin illan esiintyjät tanssija-koreografi Nina Renvall ja runoilija Markku Into. Into lukee ensimmäisen runonsa ja joutuu pian Renvallin nallepommituksen kohteeksi. Kontakti kahden taiteilijan välillä näyttää alkuun viileältä, mutta hyvin pian he lähenevät toisiaan, ja heidän välilleen syntyy kiintoisa ja vahva vuorovaikutus.

Markku Into on vuonna 1945 syntynyt turkulainen runoilija, joka jo 60-luvulla oli tunnettu avantgardistisesta tyylistään. Häntä on kuvattu myös taidokkaaksi lavaesiintyjäksi. Renvall puolestaan pyörittää turkulaista tanssituotantoyhtiötä, Pikinini Meri ry:tä, sekä sen yhteydessä toimivaa Barker-teatteria. Hyvä yö ei ole Renvallin ensimmäinen yhteistyö nykyrunouden parissa. Muutama vuosi sitten hän koreografioi turkulaiselle miesrunoilijaryhmälle, joka kantaa nimeä Hellät elätit.

Hyvän yön nimi on peräisin Innon tänä vuonna ilmestyneestä runoteoksesta, jonka teemoina ovat kuolema ja rakkaus. Illan äänimaailma koostuu lähestulkoon yksin Hyvän yön runoista, joista noin puolet on valittu esittävään teokseen. Runot ovat kauniita, välistä hieman rujoja ja Into lukee ne luonteikkaasti. Mutta runoilija ei vain lausu ja tanssija tanssi, vaan Into liikkuu lavalla, yhtyen välillä Renvallin liikkeeseen - tanssiteknillisesti toki ontuen, mutta rohkeasti kokeillen. Renvall puolestaan vierailee muutamaan otteeseen Innon runoissa lausumalla niistä osia. Nämä vierailut toimivat mielekkäästi.

Renvallilla on todella persoonallinen ja kiinnostava koreografinen tyyli, minkä mahdollistaa kaiken pohjalta löytyvä vahva brittiperinteinen modernin tanssin tekniikka. Renvallin ilmaisu on loistavaa; hän rakentaa teatraalisen hahmon, joka eläytyy koko ruumiillaan, myös kasvoillaan. Hänen liikekielensä on uskomattoman kevyttä, mutta ei ilmoissa liitelevää, vaan samanaikaisesti erittäin voimakasta. Hän leikkii painon siirroilla, ja silmin nähden nauttii esiintymisestään.

Hyvä yö rakentuu mieleeni kertomukseksi vanhahkosta avioparista, jotka ovat vuosien varrella kasvaneet erilleen, mutta jotka alkavat vähitellen tutustua toisiinsa (uudelleen). Väliin mahtuu kosolti piilevää huumoria, omia teitä ja poikkeamia yhteiseltä reitiltä. Teoksen tunnelma vain lämpenee ja tulee välittömämmäksi loppua kohden. Herkkää on, kun mies lopussa koristelee vaimonsa yhteistä perhepotrettia varten. On kuin vanhan avioparin 30-vuotinen sota olisi loppunut rauhaan.

Esiintyjillä on jatkuva kontakti ja tietoisuus toistensa läsnäolosta. He tekevät yhteisen teoksen, vaikka se koostuu kahdesta itsenäisestä ja tasavertaisesta elementistä, tanssista ja runosta. Molemmissa taiteilijoissa on kosolti karismaa ja he esiintyvät vapautuneesti yhteen. On nautinto katsoa kahta kokemuksen kartuttamaa esiintyjää, joiden tilannetaju on kohdallaan.

On myös kunnioitettavaa, kun taiteilijat uskaltavat laittaa itsensä täysillä peliin ja poiketa välillä omalta taidealaltaan. Se vaatii rohkeutta, avarakatseisuutta, ennakkoluulottomuutta - ja tietenkin taitoa. Hienoa, että runot ovat saaneet Renvallin ja Innon liikkumaan.

Jonna Strandberg